Anteeksiannon aktiivisuusmalli

Armoon tulossa aktiivisuusmalli

Wittenberg 18.1.2017 Wittenbergin piispa on ilmoittanut Jumalan vahvistaneen uuden, nopeasti valmistuneen syntisten aktiivisuusmallin. Malli herätti jo etukäteen keskustelua syntisten, vanhurskaiden ja jumaluusoppineiden joukossa. Tapasimme mallin laatineen Jumalan, muutamia syntisiä ja vanhurskaita sekä yhden jumaluusoppineen.

Uusi synninpäästön aktiivisuusmalli on nyt vahvistunut ja se on on tarkoitus olla voimassa "hamaan iäisyyteen", kuten mallin laatinut Kaikkivaltias Herra Sebaot ilmoittaa.

Siinain kivisiä laintauluja tutkinut ja Liiton arkin myrhantuoksuista papyrusrullaa tarkkaan lukenut laintaulutoimikunta on yrittänyt kirjata Jumalan uuteen malliin joitakin huomautuksia. Toimikunta ei ole kuitenkaan katsonut uutta mallia Vanhan Liiton tai Siinailla sovittujen pelisääntöjen vastaiseksi. Toisaalta toimikunnalla ei olisikaan muutosvaltaa, sillä Kaikkivaltias on tittelinsä mukaisesti ylin päättävä taho.

Aiemman luterilaisen tulkinnan mukaan armo kuului kaikille lähes ilman velvoitteita. Usko Jeesuksen verisovitukseen mahdollisti heittäytymisen armon varaan. Sen sijaan katolisissa maissa tulkinta on ollut vuosisatoja toinen: hyvät teot ovat olleet ehdoton vaatimus armon saavuttamiseen. Nyt siis myös protestanttisen uskon säännöt päivittyvät samalle tasolle.

Aktiivisuusmallissa syntisen omia tekoja seurataan 40 päivän tarkastelujaksolla. Jakson pituus on sama kuin Jeesuksen piina erämaassa Perkeleen kiusattavana. Kunkin jakson aikana syntiseltä vaaditaan 18 hyvää, laissa toistaiseksi vain viitteellisesti määriteltyä tekoa. Lisäksi häneltä edellytetään säännöllistä rukoilua. Hänen on myös oltava koko jakson ajan Jumalan puhuteltavissa ja reagoitava esimerkiksi Marian Ilmestyksiin. Jos syntinen suorittaa hyvät teot ja täyttää muutkin vaatimukset, hän saa jakson osalta armon eli syntinsä anteeksi ja uusi 40 päivän jakso alkaa.

Jos syntinen ei saa tehdyksi jakson aikana kahdeksaatoista hyvää tekoa, häneltä evätään kaksi ehtoollisleipää ja yksi kulaus ehtoollisviiniä seuraavan jakson aikana. Näin hän jää osittain vaille Kristuksen ruumista ja verta ja siten vaille anteeksiantoa. Jumala arvioi sanktion pelon kannustavan syntistä hyviin tekoihin. Jos tämä kuitenkin kieltäytyy tekemästä niitä, papin on erotettava hänet seurakunnasta määräajaksi. Erityisen törkeä laiminlyönti on luettava kuolemansynniksi, mistä seuraa pysyvä kirkonkirous.

Moni raskaan syntikuorman alla huokaava on kokenut mallin epäoikeudenmukaiseksi. Varsinkin harvaan asutuilla seuduilla hyvien tekojen kohteita on vaikea löytää. Matkat pyhättöihin ovat pitkät ja seurakuntien leikkaukset ovat karsineet jumalanpalvelusten ja ehtoollisten määrää. Kaupunkien syntiset ovat valittaneet Perkeleen kaikkialle asettamien houkutusten häiritsevän vaadittua "Jumalan saavutettavana" olemista. Jotkut kokevat vääryytenä Aatamin aikojen alussa tekemän perisynnin siirtymisen heidän kannettavakseen. Kritiikki on ollut moninaista.

Myös Jumalan vaatimukset tekojen laadusta koetaan kohtuuttomiksi. Matteuksen evankeliumin 5:13-16 lavea tulkinta on kuitenkin Jumalan mielestä "mennyt överiksi" ja vaatii tiukennuksia. Esimerkiksi lemmikkinsä menettäneen lapsen lohdutusta ei lasketa hyväksi teoksi, ei myöskään ramman auttamista suojatien yli. Vanhurskauttavia tekoja ovat sen sijaan surevan lesken lohdutus, spitaalisen ruokkiminen ja pahan hengen riivaaman onnettoman saattaminen manattavaksi.

- Missä maailmassa Jumala elää? Ei niitä hyvien tekojen kohteita noin vain löydy. On melkein lottovoitto tavata kadulla nälkäinen spitaalinen. Kuolevan vierellä istuminen tai lesken lohduttaminen on yhtä lailla perin harvinaista herkkua, toteaa hervantalainen Riku, joka tunnustaa olevansa "se syntisistä suurin". -Tänäkin aamuna tirkistelin naapurin hehkeää rouvaa verhon raosta lihallinen himo sydämessäni! Tuskin edes Luoja itse osaa sanoa, milloin pääsen tunnustamaan papilleni tämän ja muut hiilenmustat syntini, sillä jono rippituoliin on pitkä. Jos viikonkin seuraavasta jaksosta joutuu viettämään ilman ehtoollista, sielu jo huutaa hätäänsä mustan kuilun pohjalta, Riku huokaisee kädet ristissä kääntäen katseensa alas.

Suurin osa vanhurskaista on sitä mieltä, että uudet säännöt ovat vain hyväksi ja syntisen sielu kirkastuu hyvien tekojen vaatimusten myötä.
- Ei iäisyyteen pääsyn pitäisi olla ihan "tosta vaan" automaattista, toteaa lahtelainen Kirsi.
- Kyllä sen verran pitää olla sielullista selkärankaa että edes tuon verran hyviä tekoja saa tehdyksi muutaman viikon aikana! Ei se armo mullekaan tule kuin Elloksen paketti, tokaisee Kirsi ja kiirehtii keräämään virsikirjoja kirkonpenkeistä.

Jumalan työtä maan päällä suorittava papisto on uudesta mallista hiukan hämillään.
- Tarvitsisimme selkeät säännöt siihen, mitkä hyvät teot kelpaavat. Toivoisimme myös Jumalalta käytännön toimia eli lisää resursseja kirkkoihin pian vyöryvien syntislaumojen sielunhoitoon. Monissa kirkoistamme on perin puutteelliset tilat ja rippituolejakin löytyy aniharvasta pyhätöstä, huokaa piispa Kaarlo Getzemanelius ja kaataa itselleen vielä yhden kalkillisen ehtoollisviiniä.

Ylemmistä jumaluusoppineista osa on kritisoinut mallia sen sisällön osalta. Ihmetystä on herättänyt esimerkiksi Vuorisaarnan täydellinen ohittaminen. Osa oppineista arvioi, että jääminen vaille osasta "armon murusia" on monelle syntisäkille kova isku. Moni oppinut pelkää, että ehtoollisista vaille jääminen syöksee synnin pauloissa elävän kierteeseen, jossa hän kadottaa yhteytensä armoon pysyvästi.
- Pahimmassa tapauksessa synnissä piehtaroivan sielu on mennyttä ja hänet syöstään Kadotukseen, pois Luojansa yhteydestä, huokaisee oppinut Urmas Taurio vakavana.

Jumala itse on puolustanut uutta laintulkintaa voimakkaasti. Hän julistaa sen perustuvan kaikkeen, mitä Siinailla sovittiin.
- Kilpailu sieluista on ankaraa. Paholainen ja hänen kätyrinsä virittävät yhä uusia ansoja syntisten astuttavaksi. Lisäksi joukkoonsa houkuttelevia vääräuskoisia on maailmassa enemmän kuin koskaan ja tässä tilanteessa uusi malli parantaa kilpailukykyämme.
- Pyhä Sylvi! jyrähtää Herra Sebaot ja näyttää miettivän hetken, oliko sen nimistä naista itse asiassa koskaan julistettu pyhimykseksi.
- Pidän luterilaisia lammasmaisina, jos he eivät pysty tekemään kahdeksaatoista hyvää tekoa muutaman viikon aikana. Katolisille tämä ei ole koskaan ollut ongelma ja heiltä voisivat protestantit ottaa oppia monessa muussakin asiassa.

Herra Sebaotilla on myös ehdotuksia syntisten aktivointiin.
- Missä viipyvät esimerkiksi ruisleipiin tulleet Neitsyt Marian ilmestykset? Pikkuleipien paisto myyjäisiin kirkon katon korjausta varten? Tarvitsee vain katsoa tuonne alas ja tekemättömiä hyviä töitä löytyy kyllä vaikka minkä verran, remeltää Jumala, osoittaen sormellaan alas porilaiseen lähiöön.

Energianeuvonnan kummallisuuksia

Motiva esittäää olevansa asiantuntija energian ja materiaalien tehokkaassa käytössä. Näinpä sitä pidetään jonkinlaisena energia-alan auktoriteettina, kuten Petteri Järvistä missä tahansa tietotekniikkaan ja Teemu Lehtistä aivan missä tahansa verotukseen liittyvässä kysymyksessä.

Motivan sivuilta löytyy mielenkiintoisia vinkkejä energian säästöön kotona.

Motivan laskentaa
"Mikäli katsot 37-tuumaista LCD-televisiota päivittäin 3 tuntia ja laitteesi on loput ajasta valmiustilassa, kuluttaa se valmiustilassa vuodessa saman verran energiaa kuin keskikokoinen A+ -luokan jääkaappi."

Omassa käytössäni oleva Philipsin 40-tuumainen halpa ja erittäin paljon myyty LED-televisio kuluttaa valmiustilassa 0,15 wattia (varmistettu yleismittarilla) ja päällä ollessaan 39W Lasketaanpa tämän energiasyöpön vuoden bruttokulutus tuon 21 tunnin valmiustilan (24h - 3h katselu) mukaisesti:

21h x 0,15W x 365 = 1150 Wh = 1,15 kWh.

television kulutus on vastaavasti

3h x 39W x 365 = 42705 Wh = 42 kWh.

Jos halutaan niuhottaa, bruttokulutuksesta pitäisi vähentää huoneiston lämmitykseen saatava energia, jonka tuoma säästö taas riippuu lämmitysmuodosta. Maa- ja ilmalämpöpumpuilla lämmitettäessä hyöty on lämmityskaudella luokkaa 20-30%, suoralla sähköllä 100%, öljyllä ja kaukolämmöllä samoissa lukemissa. Unohdetaan kuitenkin tuo pikkuseikka: lasketaan "pahimman vaihtoehdon mukaan" ja oletetaan kaiken hukkaenergian menevän harakoille. Kuinka hirmuisen määrän rahaa tuo valmiustila siis mahtaakaan hukata vuoden aikana?

1,15 kWh x 0,15€ = 0,17€ eli siis alle 20 senttiä vuodessa. Sähkö- ja öljylämmitystaloudessa tuosta saadaan nettohyötynä yli puolet, joten vuosisäästö jää 5-10 sentin välille.

Sama pätee myös vaikkapa kännykkälatureihin, joista Motiva muistaa myös huomautella. Vanha ja yksinkertainen sääntö sähkönkulutuksen seurantaan on: Jos laite ei lämpene, se ei kuluta sähköä merkittävästi. 60W hehkulamppu on tosi kuuma; 9W energiansäästölamppu kuumuu jonkin verran, mutta joutilaana oleva kännykkälaturi taas ei juuri ollenkaan - sen sähkönkulutus on siis aivan olematon. Itse asiassa kulutus on niin pieni, että pistorasiaan asennettavan kulutusmittarin tarkkuus ei riitä sen näyttämiseen. Tupakkamies kuittaa Nokian laturin sähköntuhlauksen jättämällä vuosittain vetämättä yhden nortin. Kahden minuutin lorottelu suihkussa tuhlaa energiaa enemmän kuin television vuotuinen valmiustila. Esimerkkejä voisi kaivaa vaikka minkä verran.

Tallentavan 2 virittimen digiboksin valmiustilan tehonkulutukseksi Motiva muuten ilmoittaa 15W, kun muualta löytyy tietoja 1-8W arvoista. Uusimmat boksit kuluttanevat vielä vähemmän. 5-8 vuotta vanhat boksit poistuvat jo käytöstä ja niiden arvoja on turha käyttää missään laskelmissa.

Ai niin, unohdimme sen A+-luokan jääkaapin, johon Motiva television valmiustilaa vertaili. Yhden poimitun mainoksen mukaan tuollaisen jääkaapin kulutus on vuodessa 150 kWh:n luokkaa, eli melkein nelinkertainen television kulutukseen verrattuna. Mikähän laskuoppi Motivalla mahtaa olla käytössään?

Kaiken kaikkiaan Motivan sivustolta saa tietona melkoista sillisalaattia. Osa on pätevää, osa on sinne päin ja osa täysin puuta ja heinää.

Motiva kuitenkin tekee sotkuillaan haittaa, harhauttaen ihmisiä sekoittamaan asioiden suuruusluokat. Oikeat säästötoimet ovat lopultakin melkoisen yksinkertaisia:

• Vaihda lämmitystapa sähköstä tai öljystä ilma- tai maalämpöön  (säästö yli 50%)
• Pudota lämpötila 23-26 asteesta 19-20 asteeseen (säästö yli 20%). Jos tulee kylmä, lisää hiukan vaatetusta. Jalkapohjien eristäminen lattiasta sukilla, tossuilla tai sandaaleilla auttaa valtavasti.
• Harvenna järjetöntä jokapäivästä saunomista yhteen tai kahteen kertaan viikossa.
• Älä lotraa suihkussa monta kertaa päivässä - päivittäistäkään suihkua tarvitsevat vain harvat.
• Sammuttele lämpöä selvästi tuottavat tarpeettomat laitteet - ne kasvattavat laskua.
• Sähkölaitteiden sammuttelu kannattaa parhaiten kesällä, kun lämpöä ei tarvita
• Käy asioilla vaihteeksi jalkaisin tai polkupyörällä.
• Yksi ainoa sähkösaunan lämmitys vastaa tehokkaan läppäritietokoneen 160 tunnin käyttöä, vähävirtaisen tietokoneen 500 tunnin käyttöä. Tablettia tai puhelinta yhden illan saunomiseen menevällä energiamäärällä voi latailla 5-10 vuoden normaalikäytön verran.

Kahdella ensimmäisellä konstilla energialasku putoaa alle puoleen, ehkä jopa kolmasosaan.

Jos lämmitysmuotona on suora sähkö tai öljy, laitteiden sammuttelu on lämmityskauden aikana aivan turhaa. On yhdentekevää, lämmittääkö huonetta esimerkiksi tietokone vaiko lämmitysjärjestelmä. Jos laitteen sammuttaa, lämmistysjärjestelmä tarvitsee tarkalleen saman verran lisätehoa. Maa- tai ilmalämmön osalta tilanne on toki toinen, samoin kerrostaloissa, joissa lämmönsäätelyyn osallistuvat kollektiivisesti kaikki.

Remontit

Remontoijan kannattaa muistaa, että ikkunafirmalta ostettu ikkunaremontti ei koskaan palauta rahaa säästettyinä lämmityskuluina - ei siis koskaan, olivat ikkunat vaikka 80 vuotta vanhat. Tiivistäminen ja peruskunnostus toki kannattaa monestakin syystä.

Alapohjan lisäeristäminen ei yleensä auta mitään, ellei alapohja ole alun perin täysin kelvoton. Lämmin ilma nousee ylös, kylmä laskeutuu alas. Mitä isompi lämpötilaero on kahden paikan välillä, sitä enemmän lämpöä vuotaa. Huonosti eristetystä yläpohjasta tai muista viileistä pinnoista (ikkunat, nurkat, vuotokohdat) jäähtyvä ja lattialle virtaava ilma saa asukin epäilemään lattian lämmöneriestystä aivan turhaan.

Lämmöneristys kannattaa lähes poikkeuksetta aloittaa yläpohjasta.

Monikulttuuri-Suomen suursiivous

Monikulttuurisuudesta on tullut kuuma peruna, jota heitellään kädestä toiseen odotellen sen jäähtymistä. Se on kuitenkin kovin iso jopa uuniperunaksi ja siinä on paksu kuorikin. Siksipä meillä on aikaa ennen kuoren alle pääsemistä hiukan jo valmistella tulevaa ei-monikulttuurista Suomea.

Yritän nostaa pöydälle kulttuuripuolen muutamia isoja ongelmia ja koetan sohaista lopuksi hiukan myös tieteen kuhisevaan muurahaispesään.

Televisio

Televisiosta on tullut monikulttuurisuuden hirviö ja suurin vaikuttaja, erityisesti kaupallisten kanavien osalta. Niiden tarjonta on puhtaasti monikulttuurista. Nelonen, MTV3, Jim, Fox ja muut tarjoavat lähinnä amerikkalaista viihdettä. Erityisen huoletuttavaa on, että sekä Yhdysvallat  että Iso-Britannia ovat syntynyt täysin monikulttuurisuuden pohjalta ja ovat tänäkin päivänä maailman monikulttuurisimpia valtioita. Siksi tämä pöytä on siivottava ensimmäisenä. Kaikille kanaville on välittömästi määrättävä 98% kotimaisuusaste ja monikulttuurisesta tarjonnasta hyväksytään vain parin prosentin osuus tarkan harkinnan jälkeen.

Elokuvat

Elokuvateatterien tarjonta on toinen iso ongelmapesä. Suomalaisia elokuvia tuotetaan kovin vähän ja meitä aivopestäänkin ulkomaisella, enimmäkseen amerikkalaisella tuotannolla. On siis toimittava samoin kuin televisionkin puolella: Hyväksytään pari prosenttia ulkomaista tuotantoa, mutta muuten kaikki monikulttuurinen, erityisesti amerikkalainen tuotanto on pidettävä esityskiellossa.

Kevyt musiikki

Populaarimusiikin kaikki valtavirrat ovat puhtaasti monikulttuurisia. Blues kehittyi Yhdysvaltojen mustien orjien perinnemusiikista ja vaikutti suuresti rock- ja jazz-musiikin syntyyn. Lähes kaikki ulkomainen lista- ja indiemusiikki on monikulttuurisuuden likaamaa, minkä näkee usein myös "genren" nimestä: Voisiko vaikkapa "dance" edes teoriassa olla suomalaista? Kaikki monikulttuurinen musiikki esitys- ja myyntikieltoon! Myös kaikki suomeksi tehty rock- ja popmusiikki pohjautuu samoihin epäilyttäviin taustoihin, joten sama kielto niillekin.

George de Godzinsky, joka sävelsi mm. Äänisen aallot kuuluu yhtä lailla kieltolistalle, sen nyt näkee jo nimestäkin. Olavi Virta, Laila Kinnunen, Katri-Helena, Marion Rung, Kari Tapio, Topi Sorsakoski ja monet muut ovat levyttäneet törkeän suuren määrän monikulttuurisia käännösiskelmiä. Boikottiin kaikki!

Konserttimusiikki

Otetaanpa nimiä: Mozart, Bach, Beethoven, Albinoni, Wagner, Bizét, Britten, Stravinsky.... kaikki ovat ulkomaalaisia - siis boikottiin!  Maamme-laulun säveltäjä Pacius oli saksalainen, Porilaisten marssin sanoittaja ruotsinkielinen ja marssin melodia tulee joko Saksasta tai Ruotsista. Finlandian säveltäjä Sibelius oli ruotsinkielinen. Monet "suomalaisista" säveltäjistä hakivat oppiaan Saksasta tai Ranskasta. Kaikki vain kieltoon, erityisesti ne, jotka olleet luomassa mukamas "isänmaallista" musiikkia kuten edellä mainitut Sibelius, Pacius ja Runeberg.

Kirjallisuus

Kirjastot ja kirjakaupat ovat täynnä ulkomaista käännöskirjallisuutta ja jopa vieraskielisiä teoksia. Näiden paikka ei ole suomalaisten kotien kirjahyllyissä eikä varsinkaan lasten käsissä. Meillä on monia kaukolämpölaitoksia, joiden uuneissa Nora Robertsin, John Grishamin,  Stephen Kingin, Henning Mankellin, Dan Brownin, Agatha Christien ja muiden epäilyttävien ja ei-suomalaisten kirjoittajien tekeleet tuottaisivat edes lämpöenergiaa.

Kuvataide

Käytännössä kaikki maalaus- ja veistotaiteen suomalaiset edustajat ovat imeneet vaikutteita ulkomailta ja jopa opiskelleet ja asuneet muualla pitkiä aikoja. Siksipä esimerkiksi Gallen-Kallelan, Edelfeldtin, von Wrightien, Schjerfbeckin ja monen muun tekijän teoksista suorastaan tihkuu monikulttuurisuus. Jos nyt ei roskiin niin ainakin pois Ateneumista tai myyntiin ulkomaisiin huutokauppoihin.

Vain täysin suomalainen taide on hyväksyttävää. Maalaustaiteessa ainoastaan hiljattain edesmenneen Martti Innasen teokset täyttävät kriteerin. Veistoksista taas kelpuutetaan vain moottorisahoilla veistetyt, käpälällään iloisesti ohikulkijolle vilkuttelevat tuhannet karhut.

Näyttämötaiteen eri alueet

Valitettavan suosituksi on päässyt ns. stand-up-komiikka, joka on täysin ulkomainen formaatti. Se pitää kieltää heti. Kaikki ulkomaisiin muotoihin tai teksteihin pohjaavat näytelmät on poistettava ohjelmistoista. Miksi meille ei riittäisi Aleksis Kiven Nummisuutarit, olkoonkin, että Kiven vanhemmat osasivat myös ruotsia.

Kaikki ulkomaista alkuperää olevat oopperat ja baletit pois, samoin kaiken maailman Riverdancet ja ulkomaiset musikaalit. Toki paljon muutakin tehtävää on, mutta jostakin on aloitettava.

Filosofia

Lähes kaikki filosofimme ovat saaneet vaikutteita ulkomaisilta esikuviltaan. Siksipä suomalainen filosofia voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä. Hyvänä lähtökohtana voisi olla Martti Innasen kuolematon ajatus "Näin unta, että olin hereillä, mutta kun heräsin, huomasin nukkuvani" tai Tero Vaaran vähintään yhtä kuolematon ja moniselitteinen ajatus "Monikulttuurisuudessa kaikki pakotetaan ajattelemaan samalla tavalla". Vaaran ensi näkemältä täysin järjettömässä, mutta epäilemättä tarkkaan harkitussa ilmauksessa voimme nähdä alkuräjähdyksen uudelle kvanttifilosofialle, jossa vaikkapa muusikko voi olla yhtä aikaa sekä pöydällä että pöydän alla.

Tästä eteenpäin

Valitettavasti listani on kaukana kattavasta. Siitä puuttuu paljon sellaista, jota monikulttuurisuudelle sokeutunut silmäni ei vielä ole osannut poimia. Toivottavasti äskettäin hyvin käyntiin lähtenyt poliittinen keskustelu saa tästä edes jotakin ajatuksen siementä. Oletan Olli Immosen tarkoittaneen juuri tähän keräämiäni huutavia epäkohtia. Tunnen suurta riemua pystyessäni auttamaan häntä ja hänen kanssaan samanmielisiä ja tuskin maltan odottaa edes tämän vähäisen esityslistani vaikutuksia suomalaiseen kulttuurityöhön.

Porkkanaa ja keppiä

Älykkyys-blogin ylläpitäjänä arvostan kansanedustaja Tom Packalénia suuresti, ovathan hänen rakentavat ajatuksensa jo useamman kerran herättäneet huomioni. Nyt on bloginpitäjän kuitenkin viimein tartuttava digitaaliseen, ergonäppäimistön muodon saaneeseen sulkakynään! Packalén on näet varsin ilmeisesti saanut valmiiksi ensimmäisen osan sosiaali- ja asuntopoliittisesta esseesarjastaan. Voi kyseessä toki olla monografiakin, sillä tietoa julkaisun formaatista ei ole julkisuuteen tihkunut.

Aiheesta on kuitenkin on annettu vain esimakua ja sitäkin vain yhdelle pääkaupunkilehden toimittajalle. Jäämmekin innolla odottamaan sen paperiversiota teoreettisine viitekehyksineen, kysymyksenasetteluineen ja tietenkin laajoine lähdeviittauksineen. Seuraavassa on tiivistelmä Packalénin ajatusrakennelmasta (sen pohjalta, mitä laatulehti siitä on paljastanut):

Packalénin mukaan sosiaalisten ongelmien lähtölaukaus on kaupungin vuokra-alueiden luokittelu asteikolle 0-5, siis huonoista erinomaisiin. Asukas joutuu huonommalle alueelle huonon käytöksen pohjalta ja hyvä käytös antaa mahdollisuuden päästä paremmalle alueelle. Jos ei tuota naapureille häiriötä saa pisteitä. Jos maksaa vuokran itse, saa pisteitä. Miinuspisteitä tulee esimerkiksi häädöstä. Muista miinuksia kerryttävistä asioista ei ole tietoa. Packalén ei ainakaan vielä antanut arvoita siitä, miten kauan nolla-alueella nyt asuvalta mallivuokralaiselta kestää siirtyminen viitosalueelle. 

Kysymyksiä herättäviä asioita käsiteltäneen esseessä erilaisilla matemaattisilla ja muillakin malleilla.

Filosofinen pohja 

On päivänselvää, että Packalén ammentaa ajatuksiaan Intian kulttuurista ja sen vanhasta uskonnosta: hindulaisuudesta. Oletamme vuokralaisuuden kehityksen olevan jotakin tällaista:

"Keskeinen käsite vuokrasuhteelle on mokša, jossa vapaudutaan asunnosta toiseen muuttojen eli samsaran ketjusta ja yhdistytään brahmaniin (viides taso). Vuokralainen siirtyy uuteen asuntoon yhtä uudestaan, kunnes hän oivaltaa vuokralaisuutensa atmanin ja vuokralaisuussääntöjen olevan yhtä. Vuokralaisuutta säätelee karma eli syyn ja seurauksen laki. Hyvät teot vuokralaisena tuottavat hyvää karmaa ja huonot pahaa karmaa ja nämä vaikuttavat seuraavan vuokrakämpän laatuun."

Käytännön toteutus

Koska karman laki on vahvasti läsnä, on syytä olettaa käytännön toteutukseenkin tulevan vaikutteita hindulaisuudesta.

"Vuokralaiset jaetaan viiteen pääkastiin vastaten asuinalueiden numeroita 1-5. Ylin kasti, valaistuneet, on korkein. Tähän kuuluvat ovat saavuttaneet asunnon, jossa on vähintäänkin puistonäköala, kantasuomalainen (valkoihoinen) naapurusto, sisäsauna, hissi ja paikka lämpimässä pysäköintihallissa. Tästä alaspäin erilaiset etuisuudet vähenevät ja tasolla 1 ei anneta takeita naapureiden ihonväristä eikä edes saunavuorosta. Nollatasolla olevilla kastittomilla (pariat) mukavuuksia ei käytännössä ole. Muiden kastien vuokralaisten ei sovi olla tekemisissä kastittomien kanssa. Kastittomien koskettamisen tai heille kännykällä soittamisen voidaan jopa arvioida saastuttavan. Sama koskee luonnollisesti twiittausta ja Facebook-tykkäystä"

Arvio mallin toimivuudesta

Hindulaisuus on tuottanut uskomattoman paljon hyvää, emmekä epäile Packalénin mallin pystyvän samaan. Emme kuitenkaan epäröi leikitellä ajatuksella  ja jatkokehittää mallia yhdellä pikkuesimerkillä:

Poliisien keppi-porkkana -malli

Koska Packalén on poliisi ja tuntee poliisin työn, mallia voitaisiin soveltaa myös hänen ammattikuntaansa. Kunnolla työnsä hoitavat poliisit voisivat saada pisteitä vaikkapa esimerkillisyydestä vaativassa tilanteessa, täydellisestä nuhteettomuudesta, kansalaisten luottamuksen parantamisesta ja yleisestä joviaaliudesta. Miinuspisteitä kerryttäisivät juopottelut, laiminlyönnit, sotkeutumiset hämärähommiin, perheväkivalta, tupakointi, epähygienisyys yms.

Poliisina toimiva arvioitaisiin vuosittain ja pisteytystä muutettaisiin vuosittain. Mitä korkeammalla pisteytyksissä olisi, sitä miellyttävämmille alueille polisiina toimiva voisi päästä. Huono pisteytys aiheuttaisi siirron oman tai jonkin muun kaupungin huonolle alueelle. Kastittoman paria-poliisin olisi tallusteltava Helsingin Kontulassa, Tampereen Hervannassa tai Oulun Tuirassa turvanaan pelkkä kumipuun oksa kun valaistunut virkaveli hörppisi kahvia lämpimässä Maijassa Eirassa. Muilla poliiseilla ei olisi paria-surkimuksia kohtaan mitään velvollisuuksia eikä heitä päästettäisi edes laitosten saunailtoihin.

Järjestelmän seurauksena poliisien työmoraali ja työssä viihtyminen kohenisivat. Näkisimme pitkästä aikaa leveästi hymyileviä, joviaaleja kansanpoliiseja kuten vanhoina, hyvinä aikoina. Oulun pronssinen Toripolliisikin tirauttaisi kyyneleen tämän toteuduttua.

Summa summarum

Elämme jännittäviä aikoja. Odotamme kiihkeästi herra Packalénin sosiaalipoliittista esseekokelmaa tai monografiaa. Muutoksen tuulet puhaltavat taas.

Kirjailijan yleissivistys

Muistelen Mika Waltarin todenneen joskus, että hyvä mielikuvitus on paras syntymälahja. Tästä ei monikaan liene eri mieltä - ainakaan periaatteessa. Joissakin tapauksissa mielikuvituksen käyttö yhdistettynä kirjailijan sfääriset mitat yltäneeseen itsevarmuuteen tuottaa kuitenkin elämää reilusti suurempia lausahduksia.

Panu Rajala - tuo kirjallisuudentutkimuksen hämähäkkimiehemme - oli joitakin vuosia sitten Mika Waltari -seuran puheenjohtaja. Tässä asemassa hänen sopi olettaa tuntevan sekä Waltarin elämän että Waltarin kirjat perinpohjaisesti. Asemansa vuoksi hän pääsikin televisiotoimittajan haastateltavaksi  - muistini mukaan Waltarin juhlavuonna 2008.

Haastattelu meni kohtuullisen hyvin, kunnes toimittaja kysyi tutkijamme arviota Sinuhe Egyptiläisestä. Sanantarkkaa muotoa en muista mutta jotenkin näin se meni:

"Onhan se kurkistus syvälle islamin maailmaan."

Näin sanoi siis Waltari-seuran puheenjohtaja ja tunnettu kirjallisuusammattilainen.

Sinuhe kertoo suunnilleen ajasta 1350 eaa (tai itse asiassa eKr, kun uskonnosta on puhe). On siis kyse ajasta, jolloin kristinusko ei ollut vielä syntynyt ja Egyptissä siirryttiin polyteismista Aton-monoteismiin. Kristinusko syntyi juutalaisten Jahve-uskonnon haaraksi ajanlaskumme alkuvuosikymmeninä. Vuoden 600 jälkeen syntyi islam, joka sai vaikutteita erityisesti juutalaisuudesta ja kristinuskosta. Islamin syntyajankohdan ja Sinuhen elämän välissä on siis parisen tuhatta vuotta. Atonilaisuudessa tai muinaisen Egyptin polyteismissa ei ole juuri mitään samankaltaisuutta yhdenkään islamin haaran oppeihin.

No, Panu Rajala puolusti kyllä paikkaansa Waltari-seuran puheenjohtajana. Jos kirja on jäänyt lukematta tai ymmärtämättä, aukkoja on lupa täydentää hyvällä mielikuvituksella.

Tuoreempi esimerkki sivistyksen tasosta löytyy kioskikirjallisuuden puolelta. Muhammed-elokuvan kohun syvästi tuohduttama Jari Tervo kehotti muhamettilaisia tekemään pilkkaelokuvan Jeesuksesta. Kommentti saikin nopeasti Tervon ilmiselvästi kaipaamaa huomiota.

Ikävä kyllä Tervo ei tuntunut tietävän, että myös Jeesus Nasaretilainen on islamin profeettoja. Hänen pilkkaamisensa olisi mahdoton ajatus kenelle tahansa islaminuskoiselle. No, kirjailija saa toki käyttää mielikuvistustaan. Oletettavasti Tervo seuraavaksi kehottaa Jeesuksen pilkasta tuohtuneita tekemään räävittömän videon Johannes Kastajasta.

Niin - ja Mannerheim-tulkinnoista hermostuneet voisivat kehitellä parodiaa esimerkiksi J. V. Snellmanista tai Adolf Ehrnroothista.

Taistolaisia vaiko talibaneja?

70-luvulla junassa seuraani lyöttäytyi juopunut nuori mies, joka saarnasi Neuvostoliiton talouden paremmuudesta kapitalistiseen verrattuna. Vielä 80-luvullakin saattoi marketin ovella tavata miekkosen, joka posket hehkuen jakoi Tiedonantajaa. Tapasin vastata heille, että tuo tulee jo kotiin tilattuna. Molemmille tuli tästä hyvä mieli.

Taistolaisiksihan heitä kutsuttiin. Toisin kuin moni nykyään luulee, he eivät olleet demareita. Demarien nimittäminen taistolaisiksi on yhtä perusteltua kuin kokoomuslaisten nimittely uusnatseiksi. "Taistolaiset" olivat SKP:n pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Heidän johtohahmonsa oli SKP:n Taisto Sinisalo, siitä nimitys.

Noista ajoista on jäljellä vain harmaat muistot. Vastaavaan poliittiseen aktiivisuuteen ei näytä enää riittävän mielenkiintoa, mikä on sääli. Moninaisuus on toki parempi kuin kaikkien nykypuolueiden edustama harmaa yksitotisuus. No, Perussuomalaiset ja kristilliset ovat oma säälittävä lukunsa, mutta heistä ehkä joskus tuonnempana.

IT-puolella toimivana olen kuitenkin bongannut yhden vastaavan ryhmän. Kyseessä Linux-käyttöjärjestelmän raivokkaat kannattajat eli Linux-talibanit.

Linuxin nuoruudessa, siis yli 15 vuotta sitten, tuttavani hurahti Linux-uskoon. Hän vaati minua keskittymään Linux-sovellusten kehittämiseen ja Windowsin hylkäämiseen. Yritin selittää, että kun Linuxia oli käytössä muutaman promillen verran, sillä ei leipää saanut. Hän suuttui ja väitti kommenttieni olevan lähinnä uskonnollista tasoa. Siis minun kommenttieni.

Sittemmin miehemme yritti asentaa kokoamaansa koneeseen Windowsia. Tuli sininen ruutu ja virheilmoitus. Hän raivostui ja haukkui Windowsin lyttyyn. Rauhoituttuaan hän kertoi, mitä ilmoituksessa luki. Syynä oli viallinen muistikampa. Kun selitin hänelle, mistä oli kyse, hän huusi, että kyllä Linux olisi tuonkin muistipiirin hyväksynyt ja korjannut tilanteen.

Niin - tuolloin vallitsevan Linux-legendan mukaan Linux toimi suunnilleen vaikkapa kaatopaikalta kannetussa ja häthätää putsatussa raudassa. Uskossaan vahvoilla oli myös vahvat mielipiteet.

No, pian asensin itse Linuxia ja törmäsin pariin ongelmaan. Kyselin apuja jo vuosia Linuxia harrastaneelta. Sieltä tuli täyslaidallinen, jossa minulle todistettiin, että rauta on kelvotonta, mitä minä sellaista edes yritän. No, rauta oli sattumoisin testattu Novell-palvelimena ja Windows NT:llä. Ja eikös sen Linuxin pitänyt toimia vaikka ompelukoneessa?

Näiden alkupuolen karujen kokemusten myötä törmäsin sittemmin saarnaajiin, jotka ylistivät Linuxin etuja, mutta nyt siivommin ja ammattimaisemmin. Heidän jäljiltään sitten jäi päivityskelvottomia, reikäisiä palvelimia ja järjestelmiä. Linux kun kehittyi ja uudistui, vanhat versiot jäivät oman onnensa nojaan täysin vailla tukea. Näitä sitten jouduin asentelemaan uusiksi tai replikoimaan palvelimia hirveällä työllä uuteen rautaan.

Nyt ovat oma lukunsa IT-viikon palstalle kirjoittelevat lahkolaiset. Heidän Windows-kritiikissään toistuvat esimerkiksi mantrasanat "monopoli", "Microsoft-vero" ja muut vastaavat. Usea kirjoittaja julistaa, miten hyväksi kaikki muuttuu Linux-vaihdon jälkeen ja miten se ei maksa mitään. Muita perusteluja ei tarvita. Fundamentalisen uskon tapaan heilläkin on "suuri saatana" eli Microsoft. Pienempiä piruja näyttävät sitten olevan vaikkapa levy-yhtiöt, elokuva-ala ja erilaiset tekijänoikeudet.

Avoimesti marketin edessä 70-luvulla julistavista taistolaisista poiketen Linux-uskovaiset piiloutuvat nimimerkkien suojiin. Oikeaan keskusteluun heidän kanssaan ei pääse koskaan, mikä on toinen taistolaisista poikkeava piirre. Oletettavasti molemmilla on kuitenkin haaveenaan jokin onnela, lintukoto. Taistolaisilla se oli sosialistinen yhteiskunta, jossa olisi ollut kommunistinen talousjärjestelmä ja jossa kaikki olisivat työskennelleet hehkuvin poskin. Motto oli kai "kaikille heidän tarpeidensa mukaan ja kaikilta heidän kykyjensä mukaan".

Linux-uskovaisten onnelaa en osaa määritellä. Olen kuitenkin tulkinnut sen haavemaaksi, jossa kaikki puuhastelevat omissa kammioissaan omien koneidensa parissa välittämättä pahemmin tuottavuudesta, liike-elämän ikävistä lainalaisuuksista ja muusta tylsyydestä.

Tätä kirjoittaessani olen pääylläpitäjänä neljällä Linux-palvelimella. Lisäksi avustelen parin muun palvelimen ylläpidossa. Omassa työkäytössä on lisäksi kaksi Linux-palvelinta. Teen nyt sitä 'softaa Linuxiin', mutta palvelinpuolelle.

Jussi ja Anu

Anu pyöri keittiössä, kävi sitten hakemassa kulmakaupasta jotain unohtunutta. Lueskeli sitten iltamassa lehdet, katsoi alkuillan uutiset ja tuijotti hajamielisesti Kalevan kisojen ensimmäisiä lajeja. Sitten katsoi hän Jussiaan ja esitti asiansa:

- Luin, että ihmisen sisään kerääntyy vuosien myötä hirveät määrät kuonaa. Lihaksiin, sisäelimiin, verenkiertoon ja kaikkialle sitä jää. Ennen kaikkea sitä tarttuu suoliston seinämiin.

Jussi kuunteli rauhallisesti, nyökkäili, ynähteli ja jäi odottamaan tarkennusta.

- Siellä saattaa suolen seinämässä kuulemma olla parinkin sentin kerros vanhaa töhnää eikä se sieltä itsestään lähde pois. Mutta kyllä siihen keinot löytyy. Ostin tällaista suolaa, glaubersuolaa. Sillä puhdistuu suolisto.

Jussi katsoi hajamielisenä vaaleanpunaista muovipurkkia. Jaa, nyt terveyskauppias oli siis vetänyt tuollaisesta narusta. No, siinäpähän eukko taas harrastaa, hän mietti mielessään ja kohteliaana ynähti vastauksen.

- Joo…

Anu innostui lisää.

- Eiköhän kumpikin siivota sisuskalumme. Voidaan sitten keskitalvella paremmin. Ollaan terveempiä eikä väsytä kaamoskaan niin.

Tässä vaiheessa Jussin huomio oli jo kiinnittynyt naisten kolmiloikkaan, jossa vaalea suurisilmäinen tyttö loikki niin että pahaa teki katsoa. Anu meni keittiöön touhuamaan jotakin ja Jussi pääsi keskittymään kisoihin.

Pian Anu palasi keittiöstä mukanaan pari täyttä juomalasia. Toisen hän laski pöydälle Jussin eteen, toisen piti itsellään ja siemaili siitä. Kun vaalea kolmiloikkatyttö venytteli pitkiä koipiaan ottaakseen vauhtia kolmannen kerran, Jussi otti lasista kunnon kulauksen.

- Hyi helvetti, mitä moskaa tässä on?
- Panin siihen sitä glaubersuolaa puolukkamehun sekaan meille molemmille.
- Ja minä jo olin hyvilläni, että kossupaukun siihen kannoit. Minun suolimutkiani ei nyt putsata, maha toimii ihan hyvin ilmankin.
- Kyllä tämä terveellisempää on kuin kossu. Puhdistuu elimistö.
- En juo, pois saat mokoman tökötin viedä. Tai juo itse.

Miesten keihäskilpailua johti sama köriläs, joka äristen ja syljeksien oli päässyt ylimmälle pallille melkein joka vuosi. Siinä ei tulisi taaskaan yllätyksiä, mutta kolmen tonnin estejuoksu oli alkamassa ja se oli Jussin mielilaji. Anu katosi siitä jonnekin ja Jussi pääsi keskittymään kisojen kohokohtaan. Tunnelma kohosi sekä stadionilla että kotosalla. Parin nautitun oluen jälkeen tuntui jo tarvetta käydä pikaisesti pikkukammarissa, mutta sepä olikin varattu... No, Jussi oikaisi itsensä taas television ääreen, nosti jalkansa rennosti selkänojalle ja ajatteli helpottaa paineita rupsauttamalla vyön alle asettuneita kaasuja olohuoneen kisasta jännittyneeseen ilmapiiriin.

Vaan tutun rupsauksen leppoisaa ääntä ei kuulunut. Sen sijaan Jussi tunsi, miten kannikoiden väliin tunki jotakin märkää ja lämmintä. Ja reilusti.

- Saatanan saatanan ruupel-suola vai mikä se helvetti se oli!

Pikkukammari oli edelleen varattuna, sillä varsin ilmeisesti rouvalla oli siellä meneillään glaubersuolan edesauttama harras ja pitkällinen täysistunto. Jussin oli riisuttava housut ja ja kalsarit ja yritettävä siivota kyökin ja eteisen puolella sen mitä pystyi. Lopulta kaivattu ovi aukeni ja Jussi pääsi pesulle.

- Oli se nyt temppu minullekin sitä myrkkyä juottaa. Ja vielä samaan aikaan kun sitä itse hörpit. Talossa on vain yksi huussi, jos et ole sattunut niitä aikaisemmin laskemaan. Yksi huussi, kuulitko! Ja vaikka tässä punkkerissa asutaankin kuin Adolf ja Eeva Perliinissä niin ei tässä siltikään yksin tuumin ryhdytä kaiken maailman suoloja ja syangaaliumeita litkimään.

- Ja voit olla varma, että tämän pyykin peset sinä. Käsin.

Kalevan kenttien kolmen tonnin miehet olivat vesihautojensa yli hyppineet jo aikapäivää sitten ja keihäskisan yrmeä voittaja synkisteli juuri palkintopallillaan kun Jussi viimein pääsi takaisin rakkaalle sohvalleen, pylly raikkaana.

Emäntä oli jo uudella istunnolla ja niinpä Jussi haki varmasta piilostaan Tallinnan laivalta tuodun rommipullon ja pian höyrysi mukissa tuhti toti. Ennen palaamistaan sohvalle hän kuitenkin tunki housuihinsa neljännesrullallisen talouspaperia. Varmuuden vuoksi.